Uskotteko jos sanon että en yhtään pissinyt aamulla raskaustestiin...? Nooh, jos ette uskonut niin testin tulos oli kuitenkin hyvin tyylipuhdas ja tarkka negatiivinen. Pieni kirpaisu mutta sitten tunsin vähän helpotustakin.*) Ei sillä etten haluaisikaan lasta, haluan kyllä ja joka päivä enemmän ja enemmän! Mutta helpotusta silti että tavallaan saan vielä seuraavankin kuukauden olla itse oman elämäni keskipiste. Enkä häpeä myöntää sitä. Koska niinhän se on että sitten kun se pienokainen osoittaa merkkejä tulostaan niin meidän elämä tulee muuttumaan niin paljon etten pysty sitä varmasti edes etukäteen kuvittelemaankaan tai siihen täysin valmistautumaan. Ja se pelottaa.

Sen lisäksi mietityttää toki että onko meistä tähän? Tuleeko meistä hyviä vanhempia? Osaanko rakastaa lastani oikein? Minkälainen äiti minusta tulee, minkälainen isä miehestä tulee? Riittääkö rahkeet ja rahat turvalliseen ja tasapainoiseen elämään lapsen kanssa? Mihin kaikkeen meidän pitää edes valmistautua?

*) olen nimittäin ihan varma että tulos ei tule muuttumaan perjantaihin mennessä jolloin kierto loppuu.